tour de ranua

Ensimmäinen pitkä reissuni sijoittu heinäkuuhun 2009, kun olin saanut muutaman kuukauden ajoharjoittelut ajettua Jaskalla ja olin saanut riivittyä kasaan perustarvikkeet pyörämatkailua varten. Töistä sain 4,5 vuorokautta vapaata, joten päätin lähteä neljän yön ja viiden ajopäivän matkalle maanantaiaamuna ja saman viikon perjantai-iltana piti olla töissä - how hard can it be?

Kevään ja alkukesän ajan olin suurella innolla selannut muiden reissukertomuksia läpi ja sen pohjalta improvisoin oman varustukseni reissua varten. Kaikkia varusteita en aio luetella, sillä varusteet ovat reissu- ja henkilökohtaisia. Pääpiirteittäin jaoin kuitenkin kamppeet ajovarusteisiin (normaalit lenkkikamppeet), arkivaatteisiin (yksi vaatekerta kaupunki- ja leirikäyttöä varten), majoitustarvikkeisiin (teltta, makuualusta, makuupussi, pressu), ruoanlaittovälineisiin (trangia, aterimet, pesuaineet, ruoka, vesi, energiapatukat, karkit, olut) sekä pyöränkorjausvälineisiin (sisärengas, renkaanvaihtokamppeet, öljyä, nippusiteitä, teippiä, narua). Kaiken kaikkiaan koko komeus mahtui kiinakopiokärryyni suhteellisen hyvin.


Kärry maksoi uutena huuto.netissä noin 130 euroa, siinä missä aito oikea Bob Yak maksaa Kareiselta ostettuna hieman yli 300 euroa, joten päätin lähteä halpakopiolla liikkeelle budjetin ollessa rajallinen. Lisäksi teltta (29eur), makuupussi (20eur), makuupatja (5eur), trangia (19eur) ynnä muut retkeilykamppeet olivat kaiki tarjouksesta ostettuja, sillä tämän reissun oli tarkoitus olla kokeileva luonteeltaan. Kunnon varusteet olisivat maksaneet lähemmäs 1000 eur kärryn kera, eikä minulla uuden pyörän ja pyöräilyvarusteiden omistajana ollut mitään jakoja moisiin. Myöskään en ollut varma omasta suhtautumisestani pyörämatkailuun - kalliit varusteet voivat jäädä pölyttymään ensimmäisen reissun jälkeen!

1. päivä: Oulu - Oijärvi

Matkaan pääsin hermostuneena aivan ajallaan ja sääkin oli mainio. Kärry tuntui raskaalta perässä, sillä olin tähän mennessä ajanut vain pari testilenkkiä ilman oikeata kuormausta, ja nyt perässä oli parikymmentä kiloa tavaraa kärryn kanssa. Alkuetapiksi olin suunnitellut tuttua maastoa kohti Kiiminkiä Alakyläntietä pitkin. Ensimmäinen tunti menikin jatkuvasti pyörää ja kärryä tunnistellen ja miettien mitä tästäkin reissusta oikein tulee... Tauolle pysähdyin tarkistamaan pyörän ja kärryn tilanteen. Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten hyvästelin hepat ja lähdin jatkamaan kohti uusia reittejä. Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hieno, kun käännyin kohti Yli-Iitä tielle, jossa en ollut koskaan ajanut. Tästä alkoi viiden päivän reissu ja uusia kokemuksia suorastaan tulvi vastaan.



Toista taukoa pysähdyin pitämään sopivan sillan kohdalla, sillä huomasin pyöräkärry-yhdistelmän olevan todella kiikkerä pitää pystyssä paikallaan ja halusinkin saada pyörän aina jotain tukevaa vasten pystyyn. Pelkäsin jo tässä vaiheessa kärryn hajoavan jos pyörä ja kärry kaatuvat tai akseli vääntyy rikki. Pelkoni häipyivät kuitenkin muun muassa tässä mainiossa taukopaikassa. Oli aivan upeaa parin tunnin polkemisen jälkeen hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan virtaavaa puroa muuten hiljaisella tiellä.


Ensimmäinen päivä jatkui suhteellisen mukavasti loppuun asti, Yli-Iissä pysähdyin kaupassa ostamaan hieman mineraalivettä ja pastaa sekä olutta Oijärvellä yöpymistä varten, sillä en ollut alunperin saanut selville onko Oijärvellä mitään kauppoja. Yli-Iissä tuli muutama paikallinen kyselemään reissun tarkoituksesta ja ohitinkin myös erään toisen pyöräilijän, joka oli lenkillä paikallisilla teillä. Oli siinä oma hymy aika herkässä kun 60km jälkeen ohitan kärryn kanssa miehen, joka on pyörällään tekemässä 10km lenkkiä! Rupattelimme hetken ja toivotin hyvät jatkot, sillä tässä vaiheessa halusin päästä jo ensimmäiselle leiripaikalle ja matkaa oli vielä pariksi tunniksi jäljellä.

Oijärvelle oli vielä parikymmentä kilometria matkaa, kun ensimmäiset polvikivut ja pienet harmistukset ilmenivät. Mietin että tässäkö tämä reissu on, kampien pyörittelyä ja ärtymistä. Fiilikset vaihtelivat edes takaisin, olihan reissua vielä todella paljon jäljellä. Pyörittelin tasaiseen tahtiin eteenpäin jo tutulla rutiinilla, sillä mitkään kivut tai kolotukset eivät olleet liian voimakkaita.



Oijärvelle pääsin ilman suurempia murheita ja leiripaikka löytyi paikallisen uimarannan läheisyydestä. Muutama autollinen paikallisia ihmisiä olikin vielä uimassa ja ilta-auringon laskiessa virittelin omaa leiripaikkaa pystyyn. Tässä vaiheessa jännitti hieman, sillä vaikka olin kotipihalla kokeillut teltan pystyttämistä, niin kerta oli ensimmäinen live-esiintyminen! Sopivan paikan löytäminen vaati vähän aikaa, mutta lopulta päädyin kanervikkoon, jossa päättelin maapohjan olevan kuivaa. Ikäväkseni huomasin kännykän sadetutkan ilmoittavan rankkojen sateiden olevan tulossa, joten viritin teltan päälle pressun suojaksi. Vedenpitävä teltta olisi maksanut hirveästi ylimääräistä, joten olin ottanut pressun sekä kärryn että pyörän suojaksi. Ennen reissua olin jatkuvasti katsellut säätietoja ja tämä sade oli odotettu, vaikkakin olin toivonut pilvien vaihtavan suuntaa.





Käytyäni uimassa Oijärvessä laitoin hieman ruokaa trangialla ja inttimuistot tulvahtivat mieleeni. Vähänkö siistiä tehdä vapaaehtoisesti ruokaa moisella sinolinkatkuisella laitteella - olin onnellinen silloin ja siinä. Erikoista oli se, että iltapalaksi ostamani velkopopovicky kozel dark ei tuntunut uppoavan ja totesinkin että on hyvä mennä nukkumaan, jotta saan selkeästi rasittuneen kroppani lepäämään. Ajokilometrejä ekana päivänä tuli vajaa sata, mutta tuntui että olen aika poikki, joten uni tuli jo ilta yhdeksän - kymmenen aikaan täysin ongelmitta.

2. päivä: Oijärvi - Ranua

Toinen päivä alkoi synkissä merkeissä aamukuuden aikaan, sillä vettä satoi kaatamalla. Vettä oli satanut koko yön ja sadetutka ilmoitti vettä satavan myös koko päivän ajan. Sadevarusteita en ollut ostanut kevyttä sadetakkia lukuunottamatta (sadekamppeet olisivat maksaneet aivan helvetisti, ajattelin että pärjään ilman), joten päivästä tuli hyvin mielenkiintoinen. Aamupalaksi vedin kylmää pikapuuroa suoraan pussista ja pakkasin kamppeet nopeasti kärryyn. Tässä vaiheessa kärryn päälle sijoittuva pressu osoittautui arvokkaaksi, sillä se esti kärryn kamppeita kastumasta. Ikävä kyllä suurin osa kamppeista oli kastunut jo teltassa, sillä pressu ei yltänyt aivan täysin reunojen päälle, jonka vuoksi vettä oli tullut reunojen läpi pienet lammikot teltan sisälle ja minä fiksuna olin sijoittanut tavarani juuri teltan reunoille.

Eipä auta itku vesisateessa, joten tempaisin itseni liikkeelle vain huomatakseni että vesivarastot olivat pelottavan vähissä. Ruoanlaittoon ja juomiseen oli mennyt lähes kaikki veteni (2*0,95l juomapulloa pyörässä, 2*1l vesipulloa kärryssä) eikä Oijärven armoitettu bensa-asema/kauppa aukeaisi vielä kahteen tuntiin. Perkele! Tässä sitä oltiin likomärkänä sateessa janoisena ilman juomavettä. Vettä tuli niin paljon, että tästä ajopäivästä minulla ei ole yhtä ainutta kuvaa, sillä pelkäsin kameran hajoavan sateessa enkä suoraan sanoen edes halunnut kuvata. Yli-Kärpän kohdalla kuvittelin vettä löytyvän, joten päätin lähteä painamaan eteenpäin. Minullahan oli hieno pyöräilykartta, ikävä kyllä pari vuotta vanha painos vain. Yli-Kärpässä ei ollut yhtään huoltoasemaa tai vastaavaa, joten päätin lähteä kartassa olevaa Sankalaa kohti, vaikkakin se oli väärällä suunnalla.

Pureskelin karkkeja ja koetin saada sylkeä suuhun suuta kosteuttamaan, tässä vaiheessa takana oli kaksi tuntia polkemista ilman vettä ja olo oli aika paska. Sankalan paikkeilta löytyi SF-Caravan leiri, josta sain onneksi vettä keittiötiloista. Mitään ruokaa ei kuitenkaan täältä löytynyt, joten kiitin kämppereitä hetken jutustelun jälkeen ja aloin kääntää pyörääni kohtia Ranuaa - oikeaa suuntaa. Tässä vaiheessa tunsin jonkin olevan pielessä, sillä pyörän takapää lähti kaatamaan minua nurin! Olin kääntänyt pyörän liian tiukassa kulmassa ja kärryn toinen puoli oli irronnut pyörän taka-akselista ja koko paska meni nurin! Silloin säikähdin pahasti, mutta onneksi mitään ei hajonnut ja sain kärryn nostettua normaalisti kiinni akseliin. Vettä satoi edelleen aivan taivaan täydeltä ja olin läpimärkä ylävartaloa lukuunottamatta - se oli vain hiestä märkä.

Reitti Ranualle oli harvinaisen tylsä, isoa tietä isojen autojen ja rekkojen sujahdellessa ohi. Vettä satoi, olin aika transsissa välillä polkiessani eteenpäin. Jossain vaiheessa tein sen virheen, että katsoin paljonko matkaa on jäljellä ja perse meinasi revetä huomatessani että Ranualle oli vain 70km enää, eli taukoineen lähes kolme tuntia! Vettä satoi ja satoi, syötävää ei ollut sillä olin energiapatukat syönyt aamupäivän aikana, mutta onneksi vettä riitti - ilman vettä homma ei olisi onnistunut. Päivän kohokohta oli varalentokenttäsuora, jossa pieraisin. Vaistomaisesti olin ensin vilkaissut selkäni taakse onko joku tulossa ja hetken päästä repesin hulluun nauruun tajutessani hetken mielettömyyden. Olin keskellä tyhjää varalentokenttäsuoraa rankkasateessa ja mietin haittaako pieruni jotakuta! Kumma kyllä tämä antoi voimia jatkaa kohti Ranuaa, enkä juuri pysähdellyt loppumatkasta.

Ranuan rajalla ohitin saksalaisen pyöräpariskunnan joilla oli ortliebin hienot tavaralaukut, Schwalben renkaat ja ... erinomaiset sadeasut, heitä ei sade näyttänyt haittaavan. Kirosin omat läpimärät housut, kengät, sukat, hanskat sekä kurjan oloni alimpaan helvettiin! Onneksi Ranuan eläinpuisto tuli vastaan ja pääsin syömään lämpimään. Voi ei miten hyvää poronkäristystä sieltä saikaan. Olin aivan kylmissäni, mutta kun sain lautasellisen kuumaa ruokaa, leipää, salaattia ja mehua eteeni maailma kirkastui. Turistit eivät haitanneet minua, vaan vedin napani täyteen ruokaa ja samalla soitin paikallisen camping-alueen respaan josko heillä olisi mökkejä vuokrata. Päivän aikana olin päättänyt, että tarvitsen kuivan nukkumapaikan missä kuivata kamppeeni, minullahan ei ollut muita ajovarusteita kuin päälläni olevat.



Leirialueella saapuessani satoi edelleen, mutta kaikki oli hyvin. Kipuja ei juuri ollut, sauna oli varattu illaksi ja saisin kuivattua kamppeeni. Teltan jätin pihalle roikkumaan, mutta sisälle pujottelin kaksi pyykkinarua, joille ripustin kamppeet kuivumaan.


















Tämän jälkeen pyörähdin kohti Ranuan keskustaa, sillä minulla oli taas nälkä. Pyöräily se on nälättävä laji! Hakuna Matata -ravintola löytyi ja toteutin operaation "Kun pyöräilet Ranualle, niin vaimo ei tiedä mitä syöt" onnistuneesti. Herranen aika kun maistui pizza ja keskiketterä hyvälle! Tässä vaiheessa reissua oli selvää, että rahaa palaa eniten juurikin ravintolaruokaan ja majoittumiseen, sillä edellisen yön kulut teltassa pastapussin kera olivat noin 5 euroa, mutta Ranuan päivän aikana rahaa meni ruokaan noin 25 euroa sekä yöpymiseen noin 40 euroa. Kuitenkaan tämä ei haitannut, sillä palvelusta maksan mielelläni ja ensi kerralla osaan varata paremman teltan ja paremmat ajovarusteet mukaan, jolloin en joudu samanlaiseen rasitukseen.


Siirryin takaisin leirintäalueelle muutaman saunakaljan ja saunamakkaroiden kera, ja ai että miten Jaska kulki kevyesti ilman kärryä! Upeaa, ihanaa! Sauna oli umpisurkea, sillä suihku oli samassa huoneessa saunan kera, mutta silti viihdyin kovin hyvin. Uni tuli taasen nopeasti alkuillasta ja nukuinkin sikeästi aamuun asti. Ajokilometrejä tuli vedenhakureissun kera noin 120.



3. päivä: Ranua-Syöte

Aamulla odotti ikävä yllätys jaloissa, sillä perkeleen hyttyset olivat päässeet kämppään ja kupanneet molemmat nilkat aivan kauheaan kuntoon. Kutina oli järkyttävää.Jalat kutisivat ja hankasivat kenkiä vasten, mutta tälle en voinut mitään. Päivä alkoi kauniissa säässä ja lähdin muuten hyvillä mielin kohti seuraavaa etappia, Syötteen lomakeskusta. Sieltä olin vuokrannut mökin itselleni, sillä halusin lomalla rentoutua matkustamisen lisäksi ja reissun puolivälissä olin suunnitellut lepääväni kunnolla ja olevani hieman porho. Ajosää ja -mieli olivat huipussaan koko päivän ajan, ja intouduin kuvailemaan paljon.





Rakastuin täysin tähän seutuun ja kerta kaikkiaan iloitsin reissusta. Huomasin myös, että maailma on kovin sininen omien lasieni läpi, joten otin vertailukuvat ilman laseja ja lasien kera. Ajolasithan ovat pyöräilijällä päässä koko ajan, sillä ajoviima, hyttyset ja aurinko tärvelevät muuten silmät.







Todistettavasti olin siellä jossain!



Ihanaa hyväkuntoista suoraa tietä, rauhallinen liikenne ja vain yksi marjastaja huomioliivit päällä rikkomassa idylliäni. Tämä ajopäivä oli sujunut aivan erinomaisesti, patukoita ja vettä riitti erinomaisesti. Pysähdyin oikein mainiossa kyläkaupassa hieman ennen Syötettä pullakahville. Oma reittivalintani oli osoittanut niin kehnoksi, että vastaavanlaisia paikkoja ei ollut tullut vielä yhtään vastaan!



Jatkossa reitit kannattaakin suunnitella siten, että pääsee sopivin väliajoin tankkaamaan ja lepäämään sivistyksen parissa, ellei sitten kanna mukana enemmän ruokaa ja juomaa kuin mitä minulla oli mukana. Vähämpä arvasin tässä vaiheessa mitä tuskia edessäni tulisi tälle päivälle vielä olemaan! Nimittäin en ollut ymmärtänyt sitä, että Syötteelle menevä autotiekin on paikoin yli 10% nousua! Ajopäivän loppuun sijoittuva pitkä ja paikoin todella jyrkkä nousu vei voimani lähes täysin. Huusin, melkein itkin ja punnersin pienimmällä vaihteellani eteenpäin n. 11km/h, sillä hitaampaa ei kerta kaikkiaan voinut ajaa - vaihteeni olivat täysin väärin mitoitetut tällaiseen maastoon. Huomasin myös, että kärry ei kestä tangolta (seisaaltaan) ajoa kovin hyvin, vaan pyrkii heiluttamaan koko yhdistelmää sivulta sivulle. Tästä johtuen jalkautuminen oli hyvin lähellä, mutta pusersin itseni perille.



Syötteen päältä ei juuri herunut hienoja näkymiä, joten ajelin suoraan hakemaan mökin avaimen, jotta ehtisin vielä kauppaan. Mökkiin purin nopeasti kamppeeni ja lähdin samantien kauppaan vain huomatakseni että isompi k-kauppa oli jo mennyt kiinni, mutta onneksi pienempi kyläkauppa oli vielä auki. Täysin uupuneena päätin hemmotella itseäni ja ostaa kaikenlaista hyvää kaupasta.



Lopputuloksena oli yli 50 euron kauppalasku, mutta sain kaikenlaista hyvää syötävää ja saunajuomia. Edessä oli vapaailta omassa mökissä, saunoen ja syöden sekä leväten. Ah, lomafiilis oli aika katossa! Laitoin itselleni rankasti ruokaa ja pesin vaatteet nyrkkipyykillä.



Kyllä, söin molemmat annokset.



Mökissä piti olla pyykinpesukone varustelistan mukaan ja siksi petyinkin kun en saanut vaatteita kunnolla pestyä. Noh, nyrkkipyykki ja kuivatus (tajusin myöhemmin että yllä on pyykkinaru) olivat nekin puolivoittoa loppureissua ajatellen. Ajovaatteita kun ei tosiaan ollut kuin yksi vaatekerta! Mökki oli kallis (n. 100eur liinavaatteineen), mutta ehdottomasti worth it. Alunperin olin suunnitellut olevani muut yöt teltassa ja tämän yhden vain sisällä, mutta sisänukkumisia tuli nyt kaksi putkeen tiistain sadekelien vuoksi. Kävin hieman läpi kärryni varusteita ja pakkasin kamat uudestaan seuraavaa päivää varten. Ajokilometrejä tuli noin 95.



4. päivä: Syöte-Hetekylä


Aamupalaksi olin varannut reippaanlaisesti kunnon energiaa sisältäviä ruokia ja söinkin metsämiehen annoksen tietäen, että päivästä tulee pitkä.



Neljäs ajopäivä oli alun jumalattomien syötekylän nousujen jälkeen leppoisaa pyörittelyä. Maisemat olivat kivoja siihen asti kunnes jouduin hiekkateille. Hiekkatie itsessään ei ole cyclocross-tyyppiselle Jaskalle ongelma, mutta kärryni huono pikalukko aiheutti jatkuvasti päänsärkyä. Pikalukko ei kiinnity kunnolla ja se saattoi aueta milloin tahansa, etenkin tärinän vuoksi. Voi vaan kuvitella miten hienoa on kun parikymmenkiloinen kärry röttyyttää pyörän taka-akselin kiinnitystä irti ja uhkoo hajottaa koko yhdistelmän, jonka vuoksi jatkuvasti joutuu hyppäämään pois pyörän selästä korjaamaan pikalukkoa. Tämä päivä oli synkin mielialaltaan, sillä pelkäsin tosissani, että kärry hajoaa.


Hyvää hiekkatietä.


Huonoa hiekkatietä.


Surkea pikalukko.


Järkyttävässä kunnossa oleva hiekkatie, pahimmillaan nimismiehen kiharaa oli koko tien levyydellä monien kilometrien matkan. Tästäkin pätkästä kuitenkin selvisin ja osui matkan varrelle todella upeita maisemiakin, joiden kohdalla silmä ja mieli lepäsivät.









Pudasjärvellä pysähdyin taas kaupassa ostamassa hieman syötävää. Tällä kertaa päädyin banaaneihin, kolmioleipiin, graaviloheen, pastapussiin sekä mineraaliveteen ja olueen. Niine hyvineni jatkoin vielä matkaa, jottei viimeiselle päivälle jäisi liikaa matkustettavaa. Tämän päivän aikana jouduin ajamaan lyhyet matkan Kuusamontietä 20 pitkin ja voin sanoa että se oli hullua touhua! Autoja oli paljon muutaman kilometrinkin matkalla ja rekat ajoivat todella läheltä. Oli fiksua kiertää Kuusamontie, vaikkakin se aiheutti tällaista tuskaa. Juuri sopivasti Kuusamontieltä poiskääntyessä törmäsin Juustolaan, jossa söin maailman parasta juustoleivosta ja munkkia kahvin kera. Pyörämatkalla saa syödä mitä haluaa!

Juustolan ja Hetekylän välillä Pete sattui soittamaan ja lätisimmen hetken aikaa niitä näitä ja loppumatka menikin ihan mutkattomasti. Illan saapuessa tulin Hetekylään ja hämmästys oli suuri, kun sieltä ei löytynyt mistään teltan mentävää paikkaa. Perkele. Lopulta väsyneenä päädyin hätäratkaisuun ja laitoin teltan levähdyspaikan viereen pystyyn itikka-armeijan kiusaamana. Joku mopopoika rälläsi vieressäni edestakaisin tovin, vissiin torstai-ilta oli aika jännä hälle.



Sijainti ei tosiaan ollut optimaalinen, mutta sain tasaisen makuupaikan. Autoja meni onneksi tosi harvakseltaan, joten sain levättyä ihan suhteellisen hyvin. Ruoanlaitto oli tosin jännää, sillä trangiaa ei tuoda telttaan sisälle, mutta pihalla oli järjettömästi hyttysiä. Hyttyskarkoite tuli tarpeeseen! Ajokilometreissä tämä taisi olla pisin päivä, noin 130.

5. päivä: Hetekylä-Oulu

Päivä alkoi aikaisin, sillä autoja alkoi liikkua ja unet loppuivat joskus viiden-kuuden aikoihin. Tämä ei suuremmin haitannut, sillä olin saanut jälleen kerran nukuttua hyvin - rankka pyöräily ilmeisesti rentouttaa. Söin toisen kolmioleivän ja banaanin sekä lähdin reippaana viimeiselle taipaleelle ennen aamuseitsemää. Ilma oli jälleen kerran todella kaunis ja lämmin. Olin erinomaisen hyvällä tuulella ja lähes yksin tienpäällä.



Voiko parempaa keliä pyöräilyyn toivoa? Aamuisella oli hieman viileä, joten pidin kesäshortsien jatkeena lisälahkeita ja pyöräilypaidan päällä takkia, jotka kuitenkin kahdeksan yhdeksän aikaan sain riisua. Hevosiakaan ei tässä vaiheessa vielä jaksanut kiinnostaa yksinäinen hiljainen pyöräilijä.



Pyörittelin menemään kohti Oulua ja pysähdyin Yli-Kiimingissä aamukahvin toivossa. Tässä nimittäin olin tehnyt virheen ja en ollut ottanut mitään kahvia mukaan reissuun.




Kuten kuvista käy ilmi, Yli-Kiimingin keskusta ei ole ihan teollistunut vielä, joten yhtään kahviota ei löytynyt. Odotin siis että kauppa aukesi ja tajusin olevani tosi aikaisin liikkeellä - olinhan polkenut jo parin tunnin ajan eikä ruokakauppakaan ollut vielä auki! Kaupasta löysin mineraalivettä ja kolmioleipiä välipalaksi. Jostain syystä päätin kiertää Yli-Kiimingin eteläpuolelta ja löysinkin huoltoaseman! Hallelujah, munkkikahvit here I come! Tämän jälkeen loppu olikin nopeasti ohi, matkaa Ouluun ei ollut paria tuntia enempää enää.

Loppumatkalla törmäsin tietöihin ja sain alleni upouutta asvalttia. Aijai miten makeaa, kyllä kova asvaltti hiekkasoratiet aina voittaa. Kotiin saavuin perjantaina hieman puolenpäivän jälkeen ja illaksi lähdin töihin erinomaisen hyvällä tuulella. Viimeiselle päivälle kilometrejä kertyi noin 80 ja kokonaismatkaa tuli 497km, aikaa meni pyörän päällä 23h19min keskinopeuden ollessa 21,3km/h ja huippunopeus (ilman kärryä tosin) 54,17km/h syötteen kauppareissulla.

Tämä oli ensimmäinen reissuni ja vastoinkäymisistä huolimatta aivan järjettömän upea kokonaisuus. Siitä sain lisäintoa pyöräilyyn ja etenkin pyörämatkailuun, lisäpostauksia tulee seuraavista reissuista hetimmiten. Reissun loput kuvat löytvät osoitteesta: http://wege.kuvat.fi/kuvat/ppp/tour%20de%20ranua/

Loppuun lisäksi pari lyhyttä videopätkää, ensimmäinen on kuvaa siitä miltä suurin osa matkustamisesta näytti nopeuden kannalta ja toinen on kuva mainitsemastani pyörittelystä hiekkatiellä.